Nyt vittu oikeesti.
Kannatan kyllä demokratiaa (siinä mielessä, että se on paras vaihtoehto tähän mennessä), mutta ihan ihan oikeesti, ihan ketä tahansa ei pidä päästää päättämään meidän asioistamme (eli eduskuntaan, saatikka sitten hallitukseen).
Äänestäjien vikahan se on. Suuri osa äänestäjistä on naiiveja typeryksiä, jotka äänestävät pärstäkertoimen tai yleisen mielikuvan perusteella tyyliin “joo no se sano sillon joskus jossain haastattelussa sillai fiksusti”. Ihmiset eivät valitettavan usein tiedä, mitä muita asioita se kerran kivasti sanonut pölkkypää ajaa.
Siinä, ei ole vaan yksinkertaisesti mitään järkeä, että pelkällä tutulla naamalla ja nimellä eduskuntaan pääsevät ties ketkä hörhöt, ilman mitään todistetta siitä, että he tietävät mistään mitään.
Sain viime vaalien alla idean, ja sen nimi on eduskuntakoulu. Mielestäni eduskuntaan saisivat edes pyrkiä vain sellaiset henkilöt, jotka ovat päässeet läpi jonkinlaisesta eduskuntaopistosta. Siellä opetettaisiin niille jotka eivät ole lukiota käyneet yhteiskuntaopin lukion oppimäärä. Kaikille yhteisiä aineita olisivat hiukan tarkemmin (kuin lukion kursseilla) katsottuna ainakin taloustieto, lakitieto, kansainvälinen politiikka sekä yhteiskuntafilosofia, sekä muita tärkeitä taitoja kuten tekstin tuottaminen ja puhetaidot. Ja tietenkin ne, jotka ovat nämä aisat jo opiskelleet, heilauttavat vain todistusta ja se on siinä.
Kuulostaa ehkä vaikealta toteuttaa, mutta en vain pysty sulattamaan sitä, että joku joka ei ole edes opiskellut alaa ollenkaan, pääsee sinne töihin. Yhtä hyvin voisimme demokratian nimissä äänestää, kuka pääsee kaupan kassalle ja kuka pankkiin töihin.
Se, että “ei kaikkee voi tietää” tai “kansanedustajatkin on vaan ihmisiä” ei todellakaan ole mikään syy sille, että ei osaa hommaansa. Taustatyö vaan pitää tehdä. Jos on liian laiska tai kiireinen ottamaan selvää asioista ennenkuin esim. menee johonkin keskusteluohjelmaan höpöttämään mitä sattuu, niin sitten se homma ei ole sua varten.
Tottakai kaikista aivottomimmat ehdokkaat karsiutuvat eduskunnan ulkopuolelle, mutta aina sekään ei tapahdu. Monet nimittäin äänestävät vain sillä perusteella, että kansanedustaja on samassa ammatissa, kuin itse on.
Eduskuntaan ei pitäisi voida mennä opettelemaan ja ihmettelemään, että miten se homma toimii. Jos et osaa, mene takaisin kouluun, et ole vielä valmis!
- Haluaisin sanoa tässä välissä, että sitten ihan toinen juttu, mutta en tiedä voinko.
Kohtuuttoman vitutuksen aiheutti tällä kertaa tämänpäiväinen (13.10.) a-talk, tai oikeastaan siihen osallistuneet puhujat Mika Niikko sekä Eeva Maria Maijala. Maijala tuo jo facebook-päivityksessään kantansa esille:
“Esiinnyn TV1:llä, A-Talk ohjelmassa torstaina 13.10. klo 21.05 keskustelemassa ns. sukupuolineutraalista avioliittolaista. Meillä on laki rekisteröidystä parisuhteesta, joka säätelee samaa sukupuolta olevien parien asemaa. Avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle.”
Miksi avioliitto kuuluu miehelle ja naiselle? Koska se on aina ollut niin? No maapalloa pidettiin myös huomattavan pitkään litteänä, mutta ei se sitten ollutkaan niin hyvä teoria. Ja mikä ihme on tämä “ns. sukupuolineutraali avioliittolaki” Vähättelevää ilmausta tuki myös se, miten Maijala kyseisessä ohjelmassa sanoi Räsäsen, Niikon ja monien muiden tavoin, että tämä ei ole tasa-arvokysymys. Miten se, että erästä ihmisryhmää kohdellaan eri tavalla, huonommin, kuin valtaväestöä, ei ole tasa-arvokysymys?
A-Talkin nettisivuilla oli tiivistetyt mielipiteet sukupuolineutraalista avioliittolaista.
“Kansanedustaja Mika Niikko (ps.) sanoo, että on lapsen etu on päästä normaaliin perheeseen. Niikon mielestä normaaliperhe on heteroperhe. Niikosta asiat eivät muutu, vaikka vihreiden kansanedustaja Jani Toivola kiertäisi kaikissa Suomen kouluissa saarnaamassa. Lapsella täytyy olla isä ja äiti perheessä, Niikko painottaa.”
Keskustelun juontajakin kertoi tutkimustuloksista, joiden mukaan sateenkaariperheissä kasvaneet lapset eivät eroa heteroperheiden lapsista mitenkään. Ei ole olemassa mitään näyttöä siitä, että lapsi tarvitsisi eri sukupuolta olevat vanhemmat. Se vain on ollut meillä yleisesti ottaen tapana. Ja kyllähän se riittää kristillisdemokraateillekin perusteluksi, että näin on aina ollut. Niin, on ne vanhat tavat niin ihania. Miksköhän me ei enää polteta punatukkaisia tyttöjä rovioilla noitina?
A-talkissa homojen puolta pitänyt Jani Toivola puolestaan puhui asiaa. Toivolan käytännönläheinen suhtautumistapa (”Elämä on nyt”) on erittäin toimiva. Ne homo- ja lesboparit nimittäin ovat olemassa täällä ihan juuri nyt ja osa heistä haluaa perinteiset kirkkohäät ja lapsia.
Jos joku tätä näinkin pitkälle lukenut on tosissaan vielä sitä mieltä, että avioliittolain uudistaminen on huono juttu, niin menepäs itseesi ihan vähäksi aikaa ja mieti tätä: miten sa haittaa sinun elämääsi, tai yhteiskunnallista järjestystä ihan käytännössä?
Niikko tarjosi tähän vastaukseksi muun muassa, että jos homoille sallitaan avioliitto, niin siellä on seuraavaksi kakskyt muuta seksuaalivähemmistöä jonossa vaatimassa oikeuksiaan. Ihan tosi hei. Bi- vai panseksuaalitko siellä sitten itkevät oikeuksiaan vai ketkä? On tietenkin totta, että uusi avioliittolakikaan ei ihan kaikkia ihmisiä koske. Moniavioisuus ei ole sallittua, vaikka siitä jotkut vähemmistöt haaveilevatkin.
Mutta onko se, että on olemassa muitakin maahan poljettuja vähemmistöjä, muka hyvä peruste sille, ettei edes yhden niistä suurimmista ja näkyvimmistä oikeuksia pitäisi parantaa samanvertaisiksi?
Niikko lisäksi vertasi homojen halua avioitua muun muassa siihen harvinaisuuteen, että esim. sisko ja veli haluavat mennä naimisiin. Tulee mieleen edellisen homoillan jälkeiset kommentit joissa päiviteltiin, että kohta saavat ihmiset mennä naimisiin oman koiransakin kanssa. Ja nämä ihmiset väittävät olevansa syrjintää vastaan. Miten voi arviointikyky pettää niin pahasti, etteivät nämä ihmiset voi ymmärtää miten loukkaavaa tuollainen kommentointi on.
Niin kauan kuin Suomen laki pitää homoseksuaaleja erillisenä ryhmänä, niin niin kauan taistelu homofobisia asenteita vastaan on vaikeaa.
p.s. Tämä teksti kirjoitettiin suunnattoman raivon vallassa, joten olen pahoillani valmiiksi mahdollisista krijoitusvirheistä, kielenkäytöstä ja tekstin sekavuudesta. Sisältöä en kuitenkaan pyytele anteeksi.
